Yksi tavallisimmista virheistä tapahtuu jo ennen hinnoittelua.
Samasta kortista voi olla useita painoksia, holo- tai foil-versioita, paralleleja, promoja tai muita variantteja. Kaksi nopeasti katsottuna lähes samanlaista korttia voivat olla markkina-arvoltaan aivan eri luokkaa.
Kortin nimi ei siis yksin riitä. Tarkistettavia asioita voivat olla esimerkiksi korttinumero, setti, painosmerkinnät, foil-käsittely, sarjanumerointi ja muut kortin pienet yksityiskohdat.
Lue myös: Kortin harvinaisuus ja painos – mistä ne tunnistaa?
Google-haulla voi löytyä samalle kortille hintoja muutamasta eurosta tuhansiin euroihin. Tämä ei vielä tarkoita, että kortin arvo olisi jossain niiden välissä.
Myynti-ilmoituksen hintapyyntö ei ole sama asia kuin toteutunut markkinahinta. Kuka tahansa voi laittaa kortin myyntiin millä hinnalla tahansa.
Arvoa selvittäessä kannattaa käyttää tunnettuja ja luotettavia markkinapaikkoja sekä verrata mahdollisimman tuoreita myyntitietoja. Yksittäiseen poikkeuksellisen korkeaan kauppaan ei myöskään kannata nojata, jos muita vastaavia myyntejä ei löydy.
Vertailukortin pitää lisäksi olla oikeasti sama versio ja mielellään vastaavassa kunnossa.
Lue myös: Mistä keräilykortin arvo muodostuu?
Kunto voi vaikuttaa kortin arvoon todella paljon.
Kortti saattaa näyttää etupuolelta lähes virheettömältä, mutta takapuolen reunoissa voi olla kulumaa, pinnassa naarmuja tai kortissa pieni painauma, joka muuttaa kuntoluokitusta olennaisesti.
Eurooppalaisilla markkinoilla vastaan tulevat esimerkiksi kuntoluokat:
Mitä arvokkaampi kortti on, sitä suurempi rahallinen merkitys pienelläkin kuntoerolla voi olla.
Vanhoissa korteissa hyvä kunto voi myös itsessään olla harvinaista. Korttia on voitu painaa aikanaan paljon, mutta erittäin siistejä kappaleita voi olla vuosikymmenten jälkeen jäljellä vain vähän.
Vanhan kortin pintaan kertynyt jälki tai pieni taipuma voi houkutella “parantelemaan” korttia ennen myyntiä.
Tässä kannattaa olla hyvin varovainen.
Pyyhkiminen, kemikaalit, suoristaminen, kosteuden käyttäminen tai muut internetistä löytyvät kotikonstit voivat tehdä pysyvää vahinkoa ja laskea kortin arvoa.
Jos kyseessä vaikuttaa olevan arvokkaampi kortti, turvallisin vaihtoehto on yleensä jättää se sellaiseksi kuin se on.
Muutaman kymmenen kortin kokoelmassa tämä voi vielä onnistua. Useiden satojen tai tuhansien korttien kohdalla työmäärä kasvaa nopeasti valtavaksi.
Usein kokoelman arvo ei jakaudu tasaisesti kaikkien korttien kesken. Suuri osa kokonaisarvosta voi löytyä suhteellisen pienestä määrästä kortteja.
Siksi isossa kokoelmassa järkevä ensimmäinen vaihe on tunnistaa kiinnostavimmat kortit, sarjat, vuosikerrat ja harvinaisemmat versiot eikä aloittaa jokaisen tavallisen kortin yksittäisestä hinnoittelusta.
Jos kokoelman läpikäynti tuntuu hankalalta, kortteja ei tarvitse tunnistaa tai hinnoitella valmiiksi ennen yhteydenottoa. Jo muutama hyvä yleiskuva auttaa usein pääsemään alkuun.
Kortin markkina-arvo ei automaattisesti tarkoita sitä summaa, jonka myyjä saa käteen.
Jos kortin haluaa myydä itse mahdollisimman korkeaan hintaan, siihen voi liittyä myynti-ilmoituksen tekemistä, ostajien kanssa keskustelua, pakkaamista, postittamista, mahdollisia markkinapaikka- ja maksukuluja sekä riski siitä, ettei kortti mene pitkään aikaan kaupaksi.
Suoraan jälleenmyyjälle myytäessä ostohinta on luonnollisesti alempi kuin kortin mahdollinen vähittäismyyntihinta. Ostaja ottaa silloin vastuulleen työn, kulut, myyntiajan ja riskin siitä, millä hinnalla kortti lopulta saadaan myytyä.
Nopein, helpoin ja korkeimman mahdollisen hinnan tuottava myyntitapa ovat harvoin kaikki sama asia.
Erityisesti ulkomaisilla markkinapaikoilla kortin näkyvä myyntihinta voi näyttää houkuttelevalta.
Lopulliseen tulokseen vaikuttavat kuitenkin esimerkiksi:
Jos hintaero eri myyntitapojen välillä on pieni, itse myymisen todellinen hyöty voi jäädä yllättävän vähäiseksi.
Keräilykorttien hinnat voivat nousta voimakkaastikin, mutta ne voivat myös tulla alas. Kysyntä muuttuu. Uusia tuotteita tulee markkinoille, kortteja julkaistaan uudelleen, pelaajien suosio vaihtelee ja kokonaisen keräilyalueen kiinnostus voi kasvaa tai laskea.
Jos kortista on joskus maksettu 500 euroa, se ei tarkoita, että siitä maksetaan sama summa tänään – eikä myöskään sitä, että arvo olisi vuoden päästä korkeampi.
Siksi hintaa kannattaa arvioida nykyisen markkinan, ei vanhojen huippuhintojen perusteella.
Korttien myyntivinkit – vältä yleisimmät virheet keräilykorttien myynnissä
Hyvät kuvat eivät ole vain myyntiä varten. Ne suojaavat myös sekä myyjää että ostajaa.
Arvokkaammasta kortista kannattaa kuvata ainakin:
Jos vaurio näkyy jo ilmoituksen kuvissa ja kuvauksessa, siitä syntyy huomattavasti vähemmän epäselvyyksiä kaupan jälkeen.
Vanhan kansion keskellä oleva tavallisen näköinen kortti voi joskus osoittautua harvinaiseksi painokseksi tai variantiksi.
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi vanhoihin hyväkuntoisiin kortteihin, numeroituihin kortteihin, ensimmäisiin painoksiin, promoihin, harvinaisiin paralleleihin sekä muihin tavallisesta poikkeaviin versioihin.
Jos jokin kortissa herättää epäilyksen siitä, että se voisi olla arvokkaampi, tunnistaminen kannattaa tehdä ennen kauppaa.
Greidauskaan ei ole automaattisesti oikea ratkaisu jokaiselle arvokkaalle kortille. Greidauksen kustannukset, kortin todennäköinen greidi ja greidatun kortin markkina kannattaa arvioida ennen lähettämistä.
Lue myös: Greidaus-opas.
Mitä arvokkaampi kortti on, sitä enemmän merkitystä on myös sillä, kenelle sitä ollaan myymässä. Tunnetulla markkinapaikalla ostajan palautehistoria ja aikaisemmat kaupat voivat antaa jonkinlaisen kuvan siitä, kenen kanssa ollaan tekemisissä. Suurissa kaupoissa ostajan taustaa kannattaa mahdollisuuksien mukaan tarkistaa muutenkin.
Varoitusmerkkejä voivat olla esimerkiksi poikkeuksellinen kiire, halu siirtää keskustelu heti turvallisen kauppapaikan ulkopuolelle, erikoiset maksujärjestelyt tai ristiriitaiset tiedot ostajasta.
Täydellistä varmuutta ei tietenkään aina voi saada, mutta tuhansien eurojen korttia ei kannata kohdella samalla tavalla kuin kymmenen euron korttia.
Myyjän ei pidä luottaa pelkkään ostajan lähettämään kuvakaappaukseen tai sähköpostiin, jonka mukaan maksu olisi suoritettu. Maksun saapuminen kannattaa tarkistaa siitä palvelusta tai tililtä, johon rahan pitäisi oikeasti tulla.
Huijauksissa voidaan käyttää aidon näköisiä maksuvahvistuksia, sähköposteja ja kirjautumissivuja. Pankkitunnuksia, maksukorttitietoja tai muita arkaluonteisia tietoja ei pidä antaa ostajan lähettämien linkkien kautta.
Kortin matka ei pääty siihen, kun kuori tai paketti jätetään kuljetettavaksi.
Lähetys voi kadota tai vahingoittua, ja lisäksi ostajan ja myyjän välille voi syntyä erimielisyys siitä, mitä paketissa oli tai missä kunnossa kortti lähti.
Arvokkaissa lähetyksissä kannattaa käyttää seurantaa ja tilanteeseen sopivaa vakuutettua tai muuten turvallista toimitustapaa. Kortin kunto, pakkauksen sisältö ja pakkaaminen on hyvä dokumentoida ennen lähettämistä.
Kuljetusvastuun tarkat oikeudelliset kysymykset riippuvat muun muassa siitä, onko kyse yksityisten välisestä kaupasta vai yrityksen ja kuluttajan välisestä kaupasta sekä mitä toimituksesta on sovittu. Käytännössä myyjän kannattaa kuitenkin varautua siihen, että katoamistilanteen selvittäminen jää hänen hoidettavakseen ainakin kuljetusyhtiön suuntaan.
Ikävä mutta mahdollinen tilanne on se, että ostaja ilmoittaa kalliin kortin puuttuvan paketista, kortin olevan eri kuin sovittu tai tuotteen saapuneen aivan eri kunnossa.
Juuri siksi dokumentointi korostuu arvokkaissa kaupoissa.
Mitä suurempi summa on kyseessä, sitä enemmän kannattaa miettiä toimitustapaa, kauppapaikkaa ja sitä, kuinka hyvin tapahtumaketju voidaan tarvittaessa jälkikäteen osoittaa.
Erittäin arvokkaan kortin kohdalla kasvokkain tehtävä luovutus voi joskus olla postitusta järkevämpi vaihtoehto.
Yhtä parasta myyntipaikkaa kaikille korteille ei ole.
Yksittäinen harvinainen kortti, suuri kokoelma, tavallisten korttien bulk-erä ja greidattu huippukortti ovat keskenään hyvin erilaisia myytäviä.
Eri myyntikanavissa vaihtelevat ainakin:
Siksi myyntikanava kannattaa valita sen mukaan, mitä myydään ja mitä myynniltä halutaan.
Eri myyntikanavista, ostajan tarkistamisesta, maksamisesta, lähettämisestä ja kaupankäynnin turvallisuudesta kerromme tarkemmin Turvallinen myynti -oppaassa.
Suuremmissa korttikaupoissa myös verotus kannattaa selvittää jo ennen myyntiä.
Kun myyntien arvo alkaa nousta useisiin tuhansiin euroihin – esimerkiksi noin 5 000 euroon tai sen yli – verotukseen liittyvät kysymykset kannattaa tarkistaa oman tilanteen mukaan eikä vasta kaupan jälkeen.
Verokohteluun voivat vaikuttaa esimerkiksi se, miten kortit on hankittu, kuinka paljon niitä myydään, onko kyse oman kokoelman satunnaisesta myynnistä vai jatkuvammasta toiminnasta sekä syntyykö myynnistä voittoa.
Mahdolliset alkuperäiset ostotositteet, hankintahinnat ja toteutuneiden kauppojen tiedot kannattaa tämän vuoksi säilyttää.
Huom. Tämä artikkeli ei ole vero- tai oikeudellista neuvontaa. Oman tilanteen verotus ja muut oikeudelliset kysymykset kannattaa tarvittaessa tarkistaa Verohallinnolta tai asiantuntijalta.
Lopuksi: kaikkea ei tarvitse tehdä itse
Kortin myymisessä korkeimpaan mahdolliseen hintaan ei sinänsä ole mitään väärää. Se voi kuitenkin tarkoittaa paljon enemmän työtä kuin ensimmäisen hintahaun perusteella näyttää.
Kortti pitää tunnistaa, kunto arvioida, sopiva myyntikanava valita, hinta määrittää, ostaja löytää, maksu varmistaa ja kortti toimittaa turvallisesti perille.
Suuren kokoelman kohdalla sama prosessi voi toistua kymmeniä tai satoja kertoja.
Jos tavoitteena on ennemmin helppo ja selkeä tapa myydä kortit tai kokoelma kerralla, voit lähettää meille kuvia korteista. Kortteja ei tarvitse tunnistaa, järjestää tai hinnoitella itse ennen yhteydenottoa.
Katsomme kuvien perusteella, vaikuttaako joukossa olevan meille kiinnostavia kortteja ja miten asiassa kannattaa edetä.
SULJE HAKU →
